Laulujen tekstit:

Uppo-Nalle (WSOY, 1977) on nyt 30-vuotta
(U-N on syntynyt 20.7.1977)


Uppo-Nallen tulkkina Susanna Hietala (U-N)
Laulava Lintukoira: Johanna Iivanainen (LL)
Rohkea Reeta: Erja Lyytinen (RR)
Raitis Merimies: Marzi Nyman (RM)

Alun perin runoja ei pitänyt julkaista Uppo-Nalle kirjassa. Ne olivat jonkun mielestä sopimattomia.
Kaikki runot kelpasivat Uppo-Nalle CD:lle, mutta kaikki eivät mahtuneet nyt mukaan. Seuraavalla CD:llä kuullaan seuraavan kirjan laulut jne.

(sulku tarkoittaa sitä, että sana on poistettu laulusta)
[hakasulku tarkoittaa sitä, että sana on lisätty tai muutettu lauluun]
Laulun lopussa voi olla omia sanoja (suluissa), jotka on tehty runon pohjalta…
…tarkoittaa sitä, että tarinan tekstiä on lyhennetty
Selitykset ovat kursiivilla. Kuten sanonta kuuluu: ystävät eivät tarvitse selityksiä, ja viholliset eivät ymmärrä niitä. Selitykset on laatinut runojen säveltäjä ja sovittaja Vega Välitalo.


Tuuli tuo ja tuuli vie (LL)
sivu 7

Laulava Lintukoira oli…rannalla laulaen tuulilaulua, jonka se oli keksinyt:

Tuuli tuo ja tuuli vie,
tuntematon on tuulen tie.
Tuulella on tuulinen nuttu,
tuuli on veden ja taivaan tuttu.
Tuuli kun puita tuudittaa,
puut saavat silloin liikuntaa.
(Tuulella on hyvä tuuli
tuulella on huono tuuli)

Reeta muisteli miten se (LL) oli tullut hänen koirakseen.

Me emme voi tietää, mistä tuuli tulee ja minne se menee. Näemme vain tuulen vaikutukset: liikkuvat pilvet ja veden liplattavat aallot. Me emme voi muuttaa maailmaa, mutta voimme muuttaa omaa suhtautumistamme siihen.
Jokaiseen ärsykkeeseen reagoidaan jollakin tavalla – ennemmin tai myöhemmin – joskus jopa samaan aikaan.

 
Siivet on sulla (LL)
sivu 10

Siivet on sulla, lennä siis pois!
Minähän siivittä lentää en vois.
Jos olis siivet, (niin) lentää (mä) voisin,
nyt ovat asiat [aivan] (kerrassaan) toisin.
Minä jään maahan ja laulelen täällä,
sinä voit laulella pilvien päällä.

Isoisä hämmästyi koiransa laulua niin, että…antoi Laulavan Lintukoiran pojantyttärelleen Reetalle.

Oispa viulu, osaispa soittaa. Ihminen kaipaa sitä, mitä hän ei tarvitse.  Kun hän saa(vuttaa) jotain , niin hän haluaa jo seuraavaa, ja saavutettu asia unohtuu.


Hiekkakakkuja tee minä en (RR)
sivu 11

Reeta taas hyräili itsekseen laulua, joka juolahti hänen mieleensä juuri sillä hetkellä:

Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
kakkuset joutavat kaatumaan
kallistumaan (ja) maatumaan
ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.

LL uskoi olevansa Reetan ystävä, ja niinhän se olikin.

Mikään asia ei saa tulla kahden ihmisen väliin, ei edes rakkaus (ystävyys, eikä hiekka). Ystävän kanssa voi puhua ja tehdä ihan mitä vaan paitsi yhtä asiaa.


Mä viiniä usein liikaa join (RM)
sivu 19

Oi, laula! nalle pyysi, ja hai lauloi merimiehen raittiuslaulun. Näin se kuului:

Mä viiniä usein liikaa join
ja yötä päivää ilkamoin.
Tein silloin kaikki töllöntyöt,
kun juhlin päivät juhlin yöt.
Suuhunsa minut nappas hai
ja hirmunmoisen hikan sai.
Se minut suustaan yökkäsi
ja matkoihinsa hyökkäsi.
Mä päätin silloin että
vastedes juon vain vettä.

Laulettuaan raittiuslaulun Raitis Hai ui nallen viereen ja nuuhki, jos hait nyt osaavat yleensä nuuhkia.
- Sinä olet täysin raitis ja hyvin vetinen.

Alkoholia ei kannata käyttää, sillä se on jo käynyt (kylässä monessa kodissa).
Samaan veteen me astumme, me emmekä me. (Herakleitos, suom. Saarikoski)


Tänä päivä päivänä tassuista laulun teen (RR)
sivu 27

Reeta jätti LL:n sikseen ja meni rannalle laulelemaan. Hänen mieleensä juolahti tällainen laulu:

Tänä päivänä tassuista laulun teen,
se liittyvi kuonoon kultaiseen.
Tämä kaikki aaltojen avulla ui
ja rannalla seisoja ihastui,
sillä tapahtuu kovin harvoin että
tulee ystävä armas pitkin vettä.

Nyt kelluja oli jo niin lähellä että Reeta saattoi nähdä vielä kaksi tassua ja pyöreän, pullean massun. Sehän on nalle, ihan selvästi!
Sellaista saa onni aikaan!

Aavan meren tuolla puolen…kun Uppo-Nalle saapuu Suomeen, niin hän tuo tuliaisina ulkomailta rentoa meininkiä, rempseyttä ja epäsovinnaisuutta. Hän halusi olla taiteilija, runoilija, mutta hänen teoksensa jäivät puolitiehen. Nyt hän tulee perille asti.


Uponneet nallet (U-N)

sivu 31

U-N oli merellä ajelehtiessaan keksinyt:

Uponneet nallet ovat sellaisia että
aina ne juovat suolaista vettä
(ja) juotuaan vettä ne vesissä seilaa
(ja) itseään merenpinnasta peilaa.
Uponneilla nalleilla on suolainen mieli
(ja) suolasta niillä on karhea kieli.
Kunhan ne juomiseltaan hetkeksi joutaa,
(ne) suolaisissa vesissä soutaa.
(Uponneet laulu painuu syvälle
Uponneet laulut tuntuu hyvälle)

Taide syntyy tunteista, ja niiden läpikäymisestä. Uponneet laulut syntyvät pinnan alla, mutta jos sieltä saadaan nostettua täysi käsi (kourallinen), niin silloin katsojat ja kuulijat saavat kokea jotain lähes täydellistä. Taide (ja tunne) syntyy epätäydellisyydestä. Keskeneräisyyden estetiikka tarkoittaa sitä, että laulut ovat hyviä ideoiden maailmassa, mutta aikaan ja paikkaan tuotuina ne eivät aina kohtaa kuulijaa: aika, paikka ja kuulija voivat olla vääriä – laulukin voi olla väärä (tai liian suora. ei koukkua mihin tarttua).
Sävelet annetaan ylhäältä: ei ollut tarjolla minulle enää tämän kummempia.

Kun U-N oli lopettanut, äiti huusi pihlajan alta, että letut olivat valmiita.


Lettu on lettu (U-N)
sivu 32

Lettu on lettu,
kettu on kettu,
sialla on takapäässä sapero.
Metsässä on sieni
hyvin pieni sieni,
nimenä on sillä
näätkös: hapero.

Reeta oli ymmällä, sillä tottahan hän tiesi, että sialla on takapäässä saparo eikä sapero.

Maapallo on lettu tai pannukakku sen takia, että taikina ei noussut. Onko lettu lettu vai onko lettu vain sana. Jos lettu on sana, niin silloin voi syödä sanansa.


PELKOLAULU (U-N)
sivu 34

Pelolla on pitkät sormet,
sormet koukeroiset.
Pelot toiset asuu puissa, louhikoissa toiset.
Pelkoja on kaikkialla,
lautasella, vuoteen alla,
vaatemytty öisin on
pelonpesä iloton.

Me pelkäämme sitä, mitä emme tunne. Pelko on tunne. Tunne pelkosi.

Reetan mielestä laulu oli pelottava, ja hän alkoi vuorostaan laulaa pelonpelotuslaulua:


PELONPELOTUSLAULU (RR)
sivu 35

Hirvensarvet olivatkin pelkät varjot vain,
peloissani peipposesta väärän kuvan sain.
Se on lintu punarinta
ja se on kaikkein kamalinta,
että se ei pelkolintu
tiedä olevansa lain.
Uppo-Nalle unnukkani
tämän kuulla saa:
pelkopeikkojakin joskus
hiukan pelottaa.
Käypi niin,
kun pelkopeikko tahtoo peto olla,
urhoollisten silmissä se onkin pelkkä nolla.
(Pelonpelotuslaulu, pelotus laulu…)

Uppo-Nalle pelkää peipposta, pientä lintua. Toiset pelkäävät pimeää. Peipponen ja pimeä pelkäävät muita. Itseään ei ehdi pelkäämään.

Uppo-Nalle pelkää peipposta.
Peipponen on pirteä.
Uppo-Nalle pelkää pirteyttä.

Laulaessaan Reeta kulki huoneen poikki nurkkaan, missä Uppo-Nalle kyyrötti. Hän otti nallen syliinsä ja kantoi sen ulos.


INTTÄMISLAULU (RM, RR)
sivu 38

Intän, intän (ja) jupitan,
väitän vastaan (ja) pukitan,
rähjään, räyhään (ja) riitelen,
vietän aikaani inttäen.

Reeta intti, mutta äiti käski hänen olla inttämättä.

Yksinään ei voi inttää. Tytär tarvitsee äidin ja äiti tarvitsee tyttären, jotta inttäminen olisi kiinnostavaa. Inttämisen lopputulos on…kompromissi joka ei ole kenenkään mielestä kaunis.


Sadesäällä likoan (RM)
sivu 42

Minut ongittiin ylös, mutta kesti iät ja ajat ennen kuin pystyin hikoamaan.

Sadesäällä likoan.
Hellesäällä hikoan.
Sellaista on elämä.
Likoa ja hikeä.

Sataa tai paistaa niin lopputulos on sama: märkä. Elämä on tasapainon etsimistä sateen ja helteen väliltä: laitoin likoon koko elämän.  Molempia tarvitaan. Ääripäät ovat lähellä toisiaan.


Puhtaus on puoli ruokaa (U-N)
sivu 50

Puhtaus on puoli ruokaa, niin sanotaan.
Mutta ikinä en suihkun alle seisomaan
(menisi,) jos (ensin olisi)
kiivettävä [olisi] sinivalaan selkään,
suihkuttavaa valasta (niin) hirmuisesti pelkään.
(Puhtaus on puoli ruokaa…)

Omat kädet puhdistuvat kun likaa toisen kädet. Peseminen on tärkeää, mutta rajansa kaikella. Seuraava sota on vesisota: puhdas vesi on harvinaisuus.

Uppokansa urhea (U-N) UPPOKANSAN TAISTELULAULU
sivu 59

Uppokansa urhea kun taiston tietä käy,
meri kiehuu vaahtopäin, ei pelastusta näy.
Uppoon, uppoon uskaltakaa,
rohkeat vain rannan voivat saavuttaa!
(Uppokansan taistelu
Uppokansan laulu on)

Se pääsee perille, joka ei tiedä, minne hän on matkalla. Matkan tarkoitus on kotiinpaluu.
Upoksissa olleiden salaisuus on se, minkä kaikki - myös ne, jotka pelkäävät vettä – haluavat kuulla.


Valtion miehet (U-N)
sivu 87

Valtion miehet saavat yleensä junia ajaa.
Vajaa
oisin, jos en sais koskea veturin pilliin.
villiin
huutoon houkuttaa en sais minä sitä.
Mitä
ois elämä ilman kiertävää kankea?
Ankea
oisi (se) elämä, ankea, ankea [oisi]
(Valtion miehet…)

Uppo-Nalle ei koskaan lausunut tätä runoa kellekään, sillä se ei ollut aivan varma, oliko runo sopiva runokirjaan.

Lapsilla on toiveammatteja. Veturinkuljettaja saa rahaa enemmän kuin professori. Lapsuuden toiveet ovat siis hyvin realistisia: halutaan varmaa toimeentuloa. Onkohan joku meistä oikeasti haaveillut alkavansa muusikoksi. Veturin pilli ja junan suorittajan pilli ovat vähän niin kuin saksofoni: ihmisten käyttäytymiseen tulee nopeutta kun he kuulevat pillin äänen.


Mä roska-autoon ihastuin (U-N)
sivu 88

Mä roska-autoon ihastuin, ei toiset kippaa niin.
Sen lava nousee humahtain ihan pilviin sinisiin.
Se roskat vie ja roskat tuo,
minä kaipaan roska-auton luo.
(Taivaisiin roskat vie
taivaisiin roskat tuo.
Taivaisiin kaipaan
taivaisiin, taivaisiin)

Toiset ihastuvat hienoihin ja puhtaisiin autoihin, toiset sellaisiin, joilla voi tehdä jotain. Laulussa pitää olla ristiriita: roskat ja taivas…Ilman roska-autoja maapallo olisi helvetti. Kaatopaikat ovat jyrsijöiden taivas. Maapallo kestää saastuttamisen, mutta ihminen ei kestä.


Konsertissa kerran (U-N)
sivu 101

Konsertissa kerran
hännystakkiherran
näin ja herra lauloi niin
itsensä ihan uuvuksiin.
Kansa kiitti herraa näin
käsiänsä läiskyttäin,
kunnes viimein käsiparat
oli punaiset ja arat.

Uppo-Nalle selitti, että se oli tehnyt runon erään konsertin jälkeen, ja sen tassuissa oli nyt samanlainen tuntemus kuin kansan käsissä läiskytyksen jälkeen.

Runo kuvaa jotain tapahtumaa, mutta se ei ole selostus. Runon maailma toteutuu myöhemmin (ennustus)  tai se on jo tapahtunut aiemmin ( tarina). Menneisyyden ennustaminen on vaikeaa. Tulevaisuuden näkeminen on helppoa, jos osaa ja uskaltaa katsoa.


VALITUSLAULU (LL)
sivu 103

He äsken vielä kukkuivat,
olivat iloa täynnä,
vaan heti kohta hukkuivat,
niin hullusti on käynnä.
He äsken täynnä elämää,
nyt aivan vetinen on pää
ja syliin julman meren
he vuodattivat veren.
(Uu-uu
ei ystävät takaisin tuu
ei tuu, ei tuu, ei tuu)

Tsunamibiisi. Me menetimme ystävämme, he menettivät meidän lisäksemme koko elämän. He saavat jotain uutta tilalle, ja me näemme vanhan uutena.


Jos omalle tontille kakkaat (LL) HÖPÖHÖPÖLAULU
sivu 104

Jos omalle tontille kakkaat,
ei tule luoksesi rakkaat,
[ei tule luoksesi rakkaat
jos omalle tontille kakkaat]
jos vieraalle tontille kakkaat,
heti saapuvat luoksesi rakkaat.
[heti saapuvat luoksesi rakkaat
jos vieraalle tontille kakkaat]

Oma tontti on puhdas jos naapurin tontti on likainen. Jos naapurin tontti on likainen, niin oma tontti näyttää puhtaammalta, mutta haju on yhteinen.


Kukaan uskone ei tarua (U-N)
sivu 106

Kukaan (ei) uskone [ei] tarua,
että koira hyppää narua.
Juttu jos on pelkkää lorua,
niin koiraa saa toki torua,
mutta minäpä luulen jotta
koko juttu on ihan totta.

Kaikki on aina totta ainakin kertojalle.  Jos koira hyppää narua, niin ei se kuitenkaan kiinnosta ketään muuta kuin koiraa itseään. Koira saa puhua itsekseen ihan mitä haluaa. Me olemme kiinnostuneita vain omista jutuistamme (ja vähän tutuistamme).


En mä tahdo puukotella (LL)
sivu 111

Se (LL) vain istui selin tiskiriepuun (Fanny) ja lauloi herkeämättä haikeita lauluja, joissa ei ollut järkeä:

En mä tahdo puukotella,
mutta tahdon suukotella,
jos en saa mä suukotella,
saatan vaikka puukotella.

Tunnen erään hyvin pienen,
johon ihastunut lienen.
Lähellä kun on tää pieni,
valaisee hän elontieni.

Yöt pitkät suruissani valvon,
nään veden mustan kalvon,
johon paistaa kuu.
Uu-uu-uu-uu-uu.

Viha ja rakkaus ovat yksi ja sama pakkaus. Jos ei saa rakkautta, niin alkaa vihata koko rakkautta. Oliko ensin muna vai kana?